Pitkäaikainen tavoitteeni on toteutumassa ja Suomi on vihdoin liittymässä sotilasliitto Natoon. Ratkaisu Nato-jäsenyyden hakemisesta oli paitsi pragmaattinen toimi Suomen turvallisuuden vahvistamiseksi myös olennainen arvovalinta. Liittymällä Naton jäseneksi Suomi ottaa viimeisimmän askeleen tiiviiksi osaksi laajaa läntistä poliittista, taloudellista ja kulttuurillista sekä ennen kaikkea arvojen yhteisöä.

Katalyyttina Suomen Nato-päätökselle toimi Venäjän raakalaismainen hyökkäyssota Ukrainassa. Tämä osoitti jälleen, miten haavoittuvassa asemassa pienet liittoutumattomat kansakunnat ovat Venäjän naapurissa. On koko liberaalidemokraattisen maailmanjärjestyksen – ja erityisesti Suomen – kannalta kriittistä, että Ukraina säilyttää itsenäisyytensä ja Venäjä ei voita sotaa. Suomen on siis oltava etulinjassa tukemassa Ukrainan kansaa taistelussaan niin aseavun, humanitaarisen tuen kuin pakolaisten vastaanottamisen keinoin. Meidän on edistettävä myös koko Euroopan unionin ja laajemman läntisen yhteisön vankkaa tukea Ukrainalle sekä Venäjää vastaan asetettavia talouspakotteita.

Suomen on toimittava aktiivisesti Euroopan unionin yhtenäisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puolestapuhujana. Toimimalla maailman suurimpana yhtenäisenä markkina-alueena ja yli 400 miljoonan hengen blokkina Euroopan unionilla voisi olla jäsenmaidensa summaakin suurempi vaikutusvalta kansainvälisessä politiikassa. Ennen kaikkea unionin taloudellista, kauppapoliittista ja diplomaattista valtaa käyttämällä voimme parhaimmillaan toimia painavana äänenä kestävän kehityksen, ihmisoikeuksien ja oikeudenmukaisen taloudellisen yhteistyön puolesta.

Euroopan unionin jakaa mittavaa, vuositasolla kymmenien miljardien eurojen sekä Suomi reilun miljardin euron kehitysapua. Avun kohdennuksessa on painotettava lainaperusteisuutta ja tulosvastuullisuutta nykyistä enemmän korostaen kohdemaiden vapauttamista kestävästi köyhyyden ja puutteen noidankehästä. Kehitysapua ja -yhteistyötä tulee koko Euroopan unionin tasolla koordinoida hankkeisiin, jotka tukevat infrastruktuurin kehittämistä kohdetalouksien omaehtoisen kohenemisen mahdollistamiseksi. Myös Euroopan unionin kauppapolitiikkaa tulee muuttaa kohtaamaan kehittyvät taloudet tasavertaisempina kumppaneina. Näiden talouksien kehittymistä rajoittavia protektionistisia kauppakäytäntöjä tulee karsia, jotta kehittyvien talouksien kansalaiset ja tuottajat pystyvät kilpailemaan tasavertaisemmin eurooppalaisilla markkinoilla.

Osana kansainvälistä yhteisöä Suomen on pyrittävä edistämään kansainvälistä ihmisoikeuksien toteutumista sekä pienten kansojen itsemääräämisoikeutta. Esimerkiksi Kiinan lukuisat ihmisoikeusrikkomukset uiguuriväestöään kohtaan, Iranin kansalaisten sorto sekä maailman suurimman valtiottoman kansan eli kurdien asema ovat kysymyksiä, joissa Suomen on oltava läntisten perusarvojen takana. Asian edistämiseksi Suomi voi toimia muun muassa osana Euroopan unionin yhteistä pakoterintamaa sekä aktiivisena toimijana Yhdistyneissä kansakunnissa ja muissa kansainvälisissä organisaatioissa.

Petri Graeffe, eduskuntavaaliehdokas

Mielipidekirjoitus on julkaistu Petri Graeffen blogissa 22.3.2023.